33. Kolmas kerta toden sanoo

Aamu oli ollut kolean kuulas. Talojen katot olivat olleet valkoisen kuuran peittämiä, kunnes nousevan syysauringon haaleat säteet olivat alkaneet sulattaa jäisiä pintoja. Heti kauppojen auettua Benton oli lähtenyt ostoksille täydentämään seikkailuissa huvennutta vaatevarastoaan. Samaan aikaan Salo oli mennyt poliisiasemalle kysymään, oliko yöllä tapahtunut uusia katoamisia. Päivystävä konstaapeli oli kertonut yön olleen kaikin puolin rauhallinen. Bentonin arvaus tilanteen rauhoittumisesta oli siis osoittautunut oikeaksi.

Käväistyään poliisiasemalla Salo oli mennyt veneliikkeeseen hankkiakseen riittävän suuren veneen kuudelle hengelle ja heidän varusteilleen. Eräs isohko retkivene oli ollut vapaana vuokrattavaksi. Salo oli sopinut, että eräs amerikkalainen hoitaisi varsinaisen vuokrauksen luottokortillaan venettä luovutettaessa. Luovutus sovittiin kello kymmeneksi.

Aamupäivä kului varusteiden hankinnassa. Salo totesi mielessään, että amerikkalaisen taustavoimat näyttivät olevan suurpiirteisempiä rahankäytön suhteen kuin hänen omansa. Hänellä itsellään olisi ollut selitettävää, jos hän olisi vuokrannut suuren retkiveneen työnantajansa laskuun - paikkakunnan poliisillahan nimittäin oli vene varattuna näihin tehtäviin. Salo päätteli huvittuneena, että ilmeisesti CIA:lla oli käytettävissään enemmän varoja operaatioihin kuin Kuopion poliisilaitoksella. Toisaalta kukaan ei ollut sanonut Salolle, että amerikkalaiset edustaisivat juuri tuota pahamaineisenakin pidettyä järjestöä. Se vain oli ainoa mikä hänelle tuli mieleen. Salo mietti, kuuluiko Harry Bentonkin mahdollisesti CIA:n palkkalistoille. Hän toivoi, että näin ei olisi, mutta valmistautui siihen, että toive voisi osoittautua vääräksi.

- Tämä on jo kolmas kerta, kun lähden vesille tämän jutun merkeissä, Salo sanoi lastatessaan ruokatavaroita veneeseen. - En arvannut, että syksy kuluisi näin tiiviisti risteillen.

- Kolmas kerta tämä on minullekin, Benton vastasi. - Edelliselle risteilylle minulla taisi ollakin vain menolippu. Onneksi sain sentään tehtyä muutoksen risteilyohjelmaan.

Hieman ennen kello yhtätoista, Salon ja Bentonin ollessa lastaamassa venettään, rantaan saapui poliisiauto. Autosta nousi komisario Saarinen ja käveli veneen luo. Kuljettajana toiminut poliisi jäi paikalleen istumaan.

- Retkelle jälleen? Mihin tällä kertaa? Onko ehkä selvinnyt jotain?, Saarinen kysyi.

"Voi pahus", Salo ajatteli mielessään. Hän oli havaitsevinaan jonkinlaista ivallisuutta komisarion äänensävyssä. "Pitikin tuon tulla juuri nyt".

- Me ajelemme vain hieman. Katselemme rantoja.

- Olkaa varovaisia. Järveltä on kuulunut räjähdyksiä toissa iltana. Kukkaniemen lähistöltä. Eihän herra Benton ole sattunut kuulemaan?

Salo käänsi kysymyksen Bentonille. Benton pudisteli päätään.

- Olin muuten juuri yhteydessä sisäasiainministeriöön, Saarinen jatkoi. - Tehtävänne Kuopiossa päättyy tänään. Luovuttanette auton sekä raportin tutkimustenne tuloksista, jos sellaisia on. Herra Bentonia me puolestaan haluamme kuulustella asemalla niin pian kuin mahdollista.

Salo jähmettyi hetkeksi paikoilleen. Tällaista hän ei ollut osannut odottaa. "Potkut" tutkimusten tässä vaiheessa tuntuivat järjettömiltä tai suorastaan vihamielisiltä.

- Olen hyvin yllättynyt, Salo vastasi selvittyään ensijärkytyksestään. - Saatte kyllä autonne ja raporttinne, ja Bentonkin varmaan ilmestyy kuulusteltavaksenne. Toivoisin kuitenkin, että odottaisitte muutaman tunnin. Haluaisimme todellakin ajella hieman, kun venekin on jo lähtövalmiina.

Saarinen ehkä yllättyi Salon rauhallisesta suhtautumisesta hyllyttämiseensä. Niinpä hänellä oli varaa löysätä linjaansa.

- Ei mitään kiirettä. Ajelkaa aivan rauhassa. Nythän on niin kaunis ilmakin. Ehkä teillä on jopa kalaonnea. Näin syksyllä saa mukavasti haukia, kunhan on sopivat välineet.

Muuta sanottavaa Saarisella ei ollutkaan. Hän käveli autoonsa ja poistui paikalta.

"Ne siat", Salo raivosi mielessään. "Olen koko ajan aavistellut, että jotain tällaista voi tapahtua. Yllätys tämä silti on. Tuo Saarinen on oikea sikamacho. Hyi kauhistus. Se on junaillut jutun ministeriön sikojen kanssa. Turha niitä vastaan on tapella. Ei tässä ole enää mitään tehtävissä, huokaus".

Benton katseli lohduttavasti Saloa, joka istui pää allapäin veneen laidalla.

- En ymmärtänyt juuri mitään, mitä tuo mies sanoi, mutta uutiset eivät tainneet olla hyviä.

- Eivät olleetkaan. Minut on siirretty sivuun tutkimuksista ja sinut tahdotaan kuulusteluihin. Onko ehdotuksia?

Benton meni mietteliään näköiseksi. Hän oli joskus ennenkin joutunut ongelmiin paikallisten viranomaisten kanssa, joten mitään hirveän poikkeuksellista tässä ei ollut. "Nyt voisi auttaa puhelu Billille", hän mietti. "Billillä on suhteita."

- Haluatko vielä olla mukana tässä?, Benton kysyi. Jos haluat, jatkakaamme pakkaamista. Ystävieni pitäisi tulla aivan näillä hetkillä. Selostan heille tilanteen. Ehkä keksimme jotain.

Salolla ei ollut aikomustakaan luovuttaa. Hyllytettynä tai ei, hän tekisi kaikkensa ratkaistakseen tapauksen. Komisario Saarisen äskeinen vierailu vain vahvisti hänen päättäväisyyttään. - Let's pack, hän sanoi Bentonille ja alkoi heitellä tavaroita veneeseen.

Benton naurahti hyväntuulisesti nähdessään Salon kiukkuisena. "Tuollaisesta asenteesta minä pidän", hän myhäili itsekseen. Samalla hän vilkaisi laiturille ja havaitsi valkoisen pikkubussin pysäköineen sinne. Autosta nousivat hänen maanmiehensä.

- Huomenta hyvät herrat, Benton tervehti. - Kapteeni Harry toivottaa teidät laivaansa.

Miehet tervehtivät hyväntuulisena ja alkoivat lastata tavaroitaan alukseen. Auton tavaratilasta nostettiin myös muutamia uusia tutkimuslaitteita kadonneiden tilalle. Ne olivat hieman vanhempaa mallia kuin edelliset, mutta menettelivät tiukan paikan tullen.

- Ahaa, olette muistaneet minuakin, Benton ilahtui. - Luulen, että näille on enemmän käyttöä kuin teidän "matkatavaroillenne".

Preston hymyili ja vastasi:

- Älähän ole niin varma.

Veneen lastaaminen oli pian suoritettu, ja miehet irrottivat kiinnitysköydet. Benton starttasi moottorin käyntiin ja suuntasi keulan kohti syysauringossa kiiltäviä Kallaveden ulapoita. Kiihdytettyään veneen matkanopeuteen hän pyysi Prestonilta GSM-puhelimen ja naputteli siihen Bill Fordin numeron. Nyt oli aika testata kansainvälisten suhteiden toimivuus.