10. Uusi ilmoitus

Insinööri Pekkarisen epätoivoinen venematka vaimonsa katoamispaikalta kaupungin satamaan oli kestänyt parisen tuntia. Pekkarinen oli pitänyt moottorinsa kierrokset täysillä, ei siksi että hän olisi kuvitellut siten pelastavan vaimonsa hengen vaan yksinkertaisesti siksi, että moottorin mahdollinen kuluminen tai särkyminen tuntui hänestä sillä hetkellä täysin yhdentekevältä asialta. Itse asiassa hän ei ollut edes katsonut kierroslukumittaria.

Kiinnitettyään veneensä kaupungin satamalaituriin Pekkarinen käveli suorinta tietä lähimmälle poliisiasemalle. Siellä hän yritti selittää öisen järven tapahtumia päivystävälle poliisille. Poliisi rauhoitteli Pekkarista:

- Kuulkaa nyt. Te sanotte, että vaimonne on hukkunut. Mitään ei siis ole tehtävissä hänen pelastamisekseen. Ymmärsinkö oikein?

- Kyllä Vaimoni on hukkunut, mutta ei siinä kaikki, tapaht...

Poliisi keskeytti Pekkarisen lauseen.

- Ehdotan, että menette kotiin ja yritätte nukkua. Kukaan ei voi tehdä mitään ennen päivän tuloa. Järjestän heti aamulla poliisiveneen tapahtumapaikalle. Näyttäkääpä kartasta tarkasti, missä onnettomuus tapahtui.

Miehet tutkivat poliisiaseman seinällä olevaa suurta karttaa. Siihen oli pistetty nuppineuloja sinne tänne. Pekkarinen mietti väsyneillä aivoillaan, mahtoivatko neulat merkitä murhien tapahtumapaikkoja. "Murhien. Ei voi olla noin paljon murhia. Niiden täytyy olla kolaripaikkoja", hän ajatteli. "Murhattiinko Leena? Tämä ei voi olla totta...".

- ...aamulla, käykö se teille?

Pekkarinen havahtui ajatuksistaan.

- Niin että käykö se?, poliisi toisti.

- Anteeksi mitä sanoitte?

- Niin että käykö, että soitamme teille aamulla? Tulette tänne, ja teemme kuulustelupöytäkirjan.

- Kuulustelu... tuota... tottakai. Soittakaa aamulla.

Miehet vaihtoivat vielä pari sanaa, ja sitten Pekkarinen lähti kävelemään kohti yksinäistä kotiaan, jossa vaimon paistamat pullat ja lämmin iltatee eivät enää koskaan odottaisi. Matkalla hän mietti surun ja järkytyksen sumentamin ajatuksin, luulivatko poliisit hänen murhanneen vaimonsa. Istuisiko hän pian kenties vankilassa?

Samaan aikaan kun insinööri Pekkarinen oli lähestymässä kotiaan ravintola Kultaisessa Härässä iltaansa viettävä Harry Benton kysyi vieressään istuvalta nuorelta naiselta:

- Excuse me, but would you tell me, where I could find...

Nainen oli Anja Salo, ja kääntäkäämme tästedes hänen ja Bentonin replikointi suomeksi; kieleksi, jota Benton ei osannut, vaikka hallitsikin useita muita kieliä. Maailmaa kiertäneelle Anja Salolle sujuva Bentonin äidinkielen käyttäminen ei luonnollisestikaan ollut ongelma.

- Sorry, en taida pystyä auttamaan teitä. En ole itsekään paikallisia. Voin tosin kysyä joltakin. Samassa Salo kääntyi baarinhoitajan puoleen.

- Hei. Tämä amerikkalainen haluaa tietää, voiko kaupungista vuokrata veneitä. Onko teillä tietoa?

Baarimikko mietti pari sekuntia ja lausui sitten city-savolaisella sekamurteella:

- En oo ihan varma asiasta, mutta eiköhön se tuo venekauppias tiijä. Tuolla se on satamassa sen liike. On sieltä taijettu vuokratakin. Ainakin kesällä. Sieltä kannattaa ainakin käyvä kysymässä.

- Kiitos. Kerron hänelle.

Näin Salo ja Benton vähitellen pääsivät keskustelun alkuun. Vaikka he kumpikaan eivät heti kertoneet toisilleen todellista tarkoitustaan kaupungissa olemiseensa, kävi ennen pitkää selväksi, että he molemmat olivat paikalla hyvin samantyyppisestä syystä: etsimässä ratkaisua tuntemattomaan ilmiöön. Missä määrin he voivat kertoa tästä asiasta ulkopuolisille eli tässä tapauksessa toisilleen, oli heidän itsensä päätettävissä. Kummallakaan ei ollut virallista vaitiolomääräystä, mutta kokemuksesta kumpikin tiesi, että koskaan ei kannattanut puhua liikaa, varsinkaan ihmiselle, jota ei tuntenut.

Ilta eteni, ja vähitellen Benton huomasi viihtyvänsä tämän hauskannäköisen suomalaisnaisen seurassa, jonka puoleen hän oli alun alkaen kääntynyt vain tietoja saadakseen. Vaikka Anja Salo osoittautui maailmaa nähneeksi tiedenaiseksi, hänessä oli silti tietynlaista ujoutta ja vaatimattomuutta. Hän puhui hiljaisella rauhallisella äänellä, liioittelematta tai itseään korostamatta. Siinä missä joku itsekeskeinen tärkeilijä olisi hetkeäkään epäröimättä kovaan ääneen väittänyt jonkin asian olevan niin tai näin, Salo esitti kantansa huomattavasti varovaisemmin. Hänellä asenteensa elämään ja sen ilmiöihin oli älyllisen pohdiskeleva. Hänessä oli nöyryyttä muuttamaan käsityksiään ja mielipiteitään, jos tosiasiat osoittaisivat ne vääriksi.

Myös Salo huomasi viihtyvänsä Bentonin seurassa. Harry Benton oli miellyttävä ja avomieliseltä vaikuttava henkilö. Kun hänen kanssaan jutteli, luottamuksen tunne syntyi nopeasti. Ystävällisesti hymyilevästä Bentonista oli vaikea uskoa mitään pahaa. Hänen sinisten silmiensä rehellinen katse sai keskustelukumppanin ikään kuin hypnoosin valtaan, ja tässä tilassa keskustelukumppani monesti uskoi varjelluimmatkin salaisuutensa Bentonin kuultavaksi. Benton oli parhainta mahdollista agenttiainesta.

Ilta alkoi jo kääntyä yötunneiksi, kun Salo ja Benton poistuivat Kultaisesta Härästä. Illan kuluessa he olivat vähitellen uskoutuneet toisilleen ja kertoneet lähes kaiken mahdollisen tehtävistään. Keskustelun kuluessa oli myös selvinnyt, että molemmilla oli huone samassa hotellissa. Oli siis lähes luonnollista, että he kävelivät sinne yhdessä läpi öisen kaupungin. He eivät tunteneet pelkoa, vaikka viime päivät olivat osoittaneet, että kävely pimeässä kaupungissa voi olla kohtalokasta. Varsinkin jos sattuu oikaisemaan puiston kautta...

- Käyn aamulla viranomaisten puheilla, Salo sanoi avatessaan hotellihuoneensa ovea. - Jos haluat jutella kanssani sen jälkeen, voimme kai tavata?

- Tottahan toki. Näin satamassa kivan pikku kuppilan. Tavattaisiinko siellä?

Vaikka nuori Anja Salo olikin tottunut matkoillaan nukkumaan mitä merkillisimmissä oloissa, uni ei tahtonut tulla tänä yönä. Salo kiemurteli sängyllään ja mietti, oliko ollut pähkähullua kertoa tuntemattomalle ulkomaalaiselle kaikki se minkä hän oli kertonut. Jos mies osoittautuisi muuksi kuin mikä hän oli sanonut olevansa, Salon päivät poliisin avustajana olisivat luetut - ja ehkä pahempaakin. Kuka tietää, vaikka tämä outo ulkomaalainen olisi kaikkien etsimä rituaalimurhaaja.