21. Sen on oltava vedessä

Bentonin vanginnut ryhmä onnistui omien kanaviensa kautta saamaan nopeasti käyttöönsä erään vanhan kalastusaluksen. Sen oli eräs paikallinen idänkauppaa käyvä liikemies tuonut rajan takaa muutama vuosi aiemmin. Tätä pienehköä mutta hyvin merikelpoista troolaria oli sittemmin kunnosteltu huvikäyttöön, ja tämä remontti oli vieläkin osittain kesken. Aluksen omistajalla oli yhä kauppasuhteita laivansa alkuperämaahan, ja nämä suhteet johtivat nyt yllättävään puheluun, jossa entistä kalastusalusta kysyttiin vuokrattavaksi. Ja kuten tunnettua, tosi liikemies on valmis vuokraamaan vaikka oman äitinsä, jos vain hinta on sopiva. Ja tässä tapauksessa se oli enemmän kuin sopiva. Niinpä oli kulunut tuskin tuntia edellä mainitusta puhelusta, kun pari Suomessa matkailevaa ulkomaista "liikemiestä" jo saapuikin ottamaan troolari Sintin - se oli aluksen uusi nimi - käyttöönsä.

Eikä aikailtu toisessakaan leirissä. M/S Katariinaan kannettiin retkivarusteita pitkin iltaa, ja aluksen jääkaappeja ja komeroita täytettiin ruokatavaroilla. Rouva Mononen hääräili märkien riepujen kanssa kiillotellen laivansa ikkunoita, ja kun hän oli tästä työstä selvinnyt, hän imuroi pölyt hyteistä ja patjoista. Laittoipa hän siivoustyönsä lopuksi vielä tuoreita kukkia aluksen salongin kukkamaljakkoon. Kello oli tällöin jo yli yksitoista illalla. Rouva Mononen olisi kai jatkanut aluksen siistimistä vielä tätäkin myöhempään, ellei hänen miehensä, toimitusjohtaja Mononen, olisi soittanut hänen matkapuhelimeensa ja pyytänyt häntä nukkumaan.

Samoihin aikoihin, kun rouva Mononen lukitsi aluksensa ovia, toisaalla kaupungin rannassa Juri nosti raskasta tutkimuslaitetta kalastusaluksen kaiteen yli. Hän mumisi jotain itsekseen ja roikotti laitetta kantokahvasta aluksen ohjaushyttiin. Tutkija Boris istui hytissä ajatuksiinsa vaipuneena.

- Mihin haluat tämän?, Juri kysyi.

Boris ei ollut huomaavinaan häntä vaan tutkiskeli merikarttaa. Juri katsoi häntä pari sekuntia ja laski sitten sanaakaan sanomatta laitteen lattialle.

- Kuulehan., Boris totesi hänelle ikään kuin mietteistään heräten. - Se voi olla missä vain. Epäilen sen olevan veden alla. Jossakin syvänteessä. Se on luonnollisin paikka. Sinne minä parkkeeraisin oman kulkuneuvoni, jos hiiviskelisin vieraalle planeetalle.

- En ota kantaa. Se ei kuulu tehtäviini. Enkä sitä paitsi ole varma, että mitään avaruusalusta edes on olemassa. Mitä he näkivät? Jonkun lentokoneen? Säähavaintopallon? Mitä tahansa. Ja vaikka se olisikin olemassa, miten me sen löydämme?

- Ei se ole mahdotonta. Tutkin juuri karttaa. Sopivia syvänteitä ei ole monia. Matkustaja tuskin on uinut kovin kaukaa. Melkein arvaan, missä alus on. Voimme löytää sen näillä havaintolaitteilla.

Komentaja Volkovin pään ilmestyminen hytin ovelle keskeytti miesten juttelun.

- Miltäs näyttää. Onko kaikki valmista?

- Hyvin pian. Vladimir on ruokakaupassa. Lisäksi meidän on vielä tankattava. Se kannattanee tehdä aamulla lähtiessämme?

Volkov nyökytteli ääneti. Hän vilkaisi kelloaan.

- Sinä, Juri jäät tänne laivaan yöksi. Me palaamme aamulla. Meillä on paljon tekemistä huomenna.

Vladimirin saavuttua kauppamatkalta koko seurue Juria lukuun ottamatta lähti autolla majapaikkaan. Juri jäi aluksen kannelle katselemaan kuuta, jota pilkisteli nopeasti etenevien harsomaisten pilvien välistä syyskuiselta yötaivaalta. Poltettuaan voimakastuoksuisen savukkeen ja varmistettuaan aluksen kiinnitykset hän laskeutui alas hyttiin lukiten oven perässään. Laskeutuessaan portaita hän varmisti, että hänen automaattipistoolinsa oli tulevasti paikallaan kainalokotelossa. Noin minuutin kuluttua pyöreistä ikkunaventtiileistä ulos loistaneet hytin valot sammuivat ja yökaste sai rauhassa laskeutua aluksen teräskansille.

Yö kului hitaasti kahden toisistaan tietämättömän retkikunnan kerätessä voimia seuraavan päivän tutkimusmatkoja varten. Retkikuntien jäsenet odottivat innolla, mitä jännittäviä havaintoja alkavat seikkailut toisivat tullessaan. Ainoastaan yksi nukkui levottomasti eikä halunnut miettiä tulevia. Hän oli vankihuoneensa vaahtomuovipatjalla kääntyilevä Harry Benton. Hänen tärkein tulevaisuutta koskeva arvailunsa oli, näkisikö hän vielä seuraavan yönkin vai lojuisiko hänen murhattu ruumiinsa jo tuolloin Kallaveden pohjassa mateiden ruokana.

Taivas oli lähes pilvetön, kun ensimmäiset auringon säteet vihdoin aikaisin aamulla nousivat näkyviin horisontista. Ilma oli tyyni ja päivästä olisi voinut kuvitella tulevan mitä kaunein ja lämpimin syyspäivä.

Aurinko oli jo ehtinyt jonkin matkaa taivaanrannan yläpuolelle, kun troolari Sinttiä vartioinut Juri heräsi. Vaikka hän olikin sotilaana tottunut vaihteleviin retkiolosuhteisiin, tänä yönä hän ei ollut nukkunut erityisen hyvin. Aluksen hytti oli ollut paljon kylmempi kuin hän illalla oli osannut odottaakaan. Kylmyys oli tuntunut vain lisääntyvän aamuyön tuntien kuluessa.

Juri nousi hitaasti istumaan sängyn laidalle ja haukotteli syvään. Sitten hän suoristeli hieman vaatteitaan ja lähti kömpimään kohti ylös johtavia portaita. Ulkona oli viileää. Aluksen kannet ja rantalaituri olivat märkänä yökasteen jäljiltä. Yöllä ei ollut kuitenkaan satanut. Sen olisi kuullut hyttiin.

Tuuli puhalteli järveltä ja kuivatteli yökasteen kostuttamia pintoja. Taivaanrannalla kohoava aurinko nopeutti sen vaikutusta. Luotuaan silmäyksen ympäristöön Juri siirtyi troolarin pieneen keittiöön ja avasi kaasuhellan. Hän työnsi vesikattilan levylle ja kurkotti jotain syötävää jääkaapista. Samaan aikaan kun vesi alkoi kiehua, ryhmän muut jäsenet saapuivat autolla rantaan. Benton istui takapenkillä kahden miehen välissä.

- Huomenta Juri, komentaja sanoi noustessaan autosta. - Näyttää tulevan kaunis päivä.

Juri tervehti komentajaansa ja mutisi jotain säästä. Saman tien miehet alkoivat kantaa viimeisiä tavaroita alukseen. Vladimir ajoi auton läheiselle pysäköintialueelle. Hänen kävellessään takaisin troolarin moottori oli jo käynnistetty, ja pari miehistä aukoi kiinnitysköysiä. Boris seisoi ruorin ääressä. Benton komennettiin hänen luokseen ohjaushyttiin. Jos joku olisi katsellut seurueen lähtöä, hän tuskin olisi arvannut yhden ryhmän jäsenen olevan muiden vankina. Benton sen sijaan tajusi ilman kylkiluiden väliin työnnettyä pistooliakin, mikä oli tilanne.