32. Salattava hinnalla millä hyvänsä

Kuhina poliisiasemalla jatkui, kun Benton ja Salo saapuivat sinne. Pitkin aamua oli tullut tietoja uusista tapauksista, etupäässä katoamisista. Aina valpas toimittaja Vesa Mononenkin oli ilmestynyt paikalle. Hän keskusteli rikostutkija Paavolan kanssa. Komisario Saarista ei ollut vielä onnistuttu tavoittamaan.

- Olet ollut mukana kuviossa niin kauan, että meidän on vaikea salata sinulta mitään, Paavola selosti Monoselle. - Ehdotan kuitenkin, että odottaisit vielä hetken, että asiat selviävät.

- Odottaisit? Pitäisikö minun kertoa asioista vasta sitten, kun ne ovat olleet kymmenen uutisissa? Enkö minä jo ole odottanut? Kyllä jotain on jo pakko panna lehteen. Sananvapauskin vaatii sitä. Kaupungilla kohistaan. Ihmiset odottavat tietoja. Emmehän me sentään missään Kiinassa asu, vai asummeko.

- No, en minä suoranaisesti voi estää sinua kirjoittamasta, mutta jos haluat säilyttää välit poliisiin, niin odottaisit edes, kunhan on tehty yhteenveto viime tuntien tapahtumista. Aiomme pitää palaverin puoliltapäivin. Saat olla mukana siinä. Meillä tulee olemaan myös videoyhteys sisäasiainministeriöön - mikäli tekniikka vaan saadaan pelaamaan. Neuvon sinua ystävänä, että odota siis.

Mononen mietti hetkisen ja lupasi pidättäytyä asioiden julkaisemisesta, kunnes palaveri olisi ohi. Mutta mihinkään ennakkosensuuriin hän ei missään tapauksessa suostuisi.

Monosen lähdettyä Paavola pyysi Salon ja Bentonin huoneeseensa.

- Noiden tiedottajien kanssa ollaan joskus ihmeissä, hän sanoi. - Tuo Mononen on aivan mukava mies, mutta... No, meidän on vain elettävä näiden lehtimiesten ehdoilla, sille ei kai voi mitään. Niin, te kävitte sairaalassa. Miltä juttu vaikutti?

Salo selosti haastattelun tuloksia Paavolalle, jonka tuntui olevan vaikea käsittää ja hyväksyä sitä, että nyt oltaisiin tekemisissä jonkin muun kuin tavallisen rikollisuuden kanssa.

- Entäpä jos hyökkääjä oli naamioitunut?, Paavola yritti todistella. - Onhan ollut huhuja näistä tapauksista... ehkä joku on saanut niistä virikkeen.

- Ja ruvennut ihmissyöjäksi? Naiselta oli purtu käsi melkein irti poikki. Tekevätkö ryöstäjät ja naistenahdistelijat tällaista? Ja sitä paitsi eihän naista edes ryöstetty.

- OK. En väitä vastaan. Kootaan kuitenkin faktat yhteen. Tapauspalaveri kello kaksitoista. Olkaa paikalla.

Poliisiasemalla oli viileää niin kuin useimmissa muissakin kaupungin rakennuksissa. Lämpölaitoksessa on tapahtunut jokin häiriö, ja lämmönsyöttö oli keskeytynyt. Jos ei muusta, niin tästä Mononen sentään voisi kirjoittaa.

Monosen pohdiskellessa sananvapautensa rajoja ja toimittajan etiikkaa nelimiehinen ryhmä pakkasi tavaroita autovuokraamon pikkubussiin erään helsinkiläisen kerrostalon autotallissa. Satunnainen ohikulkija - jos sellainen olisi tässä tarkoin vartioidussa diplomaattien asuinrakennuksessa liikkunut - olisi voinut luulla miesten olevan lähdössä Lappiin kalastamaan. Heidän autoonsa nostelemat pitkänomaiset paketit toivat nimittäin mieleen kalastusvälineet, ja myös miesten rento pukeutumisensakin viittasi maastoon lähtemiseen. Satunnaisen ohikulkijan suu olisi varmasti loksahtanut auki, jos hän olisi nähnyt "virvelipakettien" sisällä olevat automaattiaseet ja reppujen sisältämät panospaketit. Vaikka eletäänkin tietokoneaikaa, satunnainen ohikulkija olisi voinut ihmetellä myös sitä, mihin kalastajat tarvitsivat tietokoneita ja muita huipputekniikkaa edustavia kojeita. Aivan kaikki kalamiehet eivät myöskään kuljeta mukanaan paineilmasukelluslaitteita vaan jättävät kiinni tarttuneet pilkit suosiolla jokien tai järvien pohjaan.

Mutta tämä miesporukka ei ollut mitään tavallisia sunnuntaikalastajia vaan Yhdysvaltain laivaston parhainta erikoisjoukkoa, moniin eri tehtäviin koulutettuja taistelusukeltajia.

Saatuaan autonsa pakattua miehet ajoivat kadulle ja jatkoivat edelleen kohti maaseutua ja satojen kilometrien päässä sijaitsevaa Savon maakunnan pääkaupunkia. Sen lähistöllä heitä odotti kalansaaliina vähäpätöinen Sintti. Sen sisässä olevat ainutlaatuiset tutkimuslaitteet kuitenkin tekivät tästäkin kalasta onkimisen arvoisen. Laitteet oli pakko saada turvaan ennen kuin ne joutuisivat vastapuolen käsiin.

Kuopiossa asiat etenivät omaa tahtiaan. Hieman ennen puoltapäivää lähes koko poliisikunta kokoontui poliisilaitoksen suureen neuvotteluhuoneeseen, jonne oli viritetty televisiokameroita ja monitoreja. Palaveriin olivat saapuneet myös Salo ja Mononen, Benton sen sijaan oli katsonut parhaaksi jäädä hotelliin odottelemaan. Komisario Saarinenkin oli löydetty jostakin ja saapui paikalle juuri ennen tilaisuuden alkua. Paavola kopautti puheenjohtajan nuijalla pari kertaa pöydän kulmaan, jolloin eri puolilla salia käydyt kahdenkeskiset keskustelut päättyivät.

- No niin. Olemme nyt vetämässä yhteen faktoja tämän ns. silpomisjutun tiimoilta. Kuuleeko sisäasiainministeriö?

- Kyllä kuuluu, vastasi miesääni toisessa monitorissa. Toisessa puolestaan näkyi Helsinkiin lähetettävää yleiskuvaa neuvotteluhuoneesta.

Paavola jatkoi:

Meillä on tässä kasa selvittämättömiä juttuja, ja meidän on päätettävä mitkä niistä liittyvät tähän ns. silpomisrikokseen. Tuopas Grundström se kansio tänne, panen tämä tapaukset taululle.

Saatuaan kansion Paavola asetti valmiiksi tekemänsä kalvon piirtoheittimeen. Kalvolle oli kirjoitettu lyhyt kuvaus tapauksista päivämäärineen.

- Kas tässä. Ensin meillä oli tämä kauppamatkustaja Järvisen tapaus kymmenes päivä tätä kuuta. Siitähän kaikki alkoi. Sitten tuli se kesämökkisurma muutamaa päivää myöhemmin. Nämä tapaukset mitä ilmeisemmin liittyvät toisiinsa, sillä kuolinsyy oli sama. Molemmissa tapauksissa paikalle jäi ruumis, josta voitiin tehdä havaintoja. Mutta sitten menee monimutkaisemmaksi. Tarkoitan tätä rouva Pekkarisen katoamista. Siinähän meillä ei ole ruumista tai muitakaan suoria todisteita.

Tässä vaiheessa Paavola piti esityksessään pienen tauon muistaessaan Salon puheet Bentonin ruumislöydöstä. Hän jätti asian kuitenkin mainitsematta, jotta hänen oma laiminlyöntinsä Bentonin kuulemisessa ei olisi tullut ilmi.

Paavola jatkoi:

- On vain insinööri-aviomiehen kertomus, että jokin veti rouvan järveen. Ilman näitä aikaisempia tapauksia tämä vaikuttaisi tavalliselta murhalta. Ja syyllinen... sekin olisi tavanomainen.

Muut kuuntelivat Paavolan esitystä tarkkaavaisena mitenkään kommentoimatta sitä.

- Sitten on se kahden laivamiehen katoaminen. Kuuluuko sekin samaan sarjaan? Ruumiita ei ole löytynyt, eikä kolmas laivamies ole pystynyt antamaan asioille järjellistä selitystä. Eivätkä katoamiset lopu tähänkään. Eilisen illan ja viime yön aikana katosi nuori nainen asuntonsa vessasta ja toinen nuori nainen saunakammarista. Lisäksi on kadonnut rautatievirkailija ja lämpölaitoksen teknikko. Rautatievirkailijan auto löytyi palaneena eräältä huoltoasemalta. Niin, ja sitten on vielä tämä nuoren Pia Lampeniuksen selittämätön pahoinpitely naamiomiehineen ja puremisineen.

Paavola vaihtoi uuden kalvon piirtoheittimeen ja jatkoi yhä:

- Siis yhteenvetona kolme silpomista, joista kaksi kuolettavaa, kolme katoamista ilmeisesti hukkumalla ja neljä täysin selittämätöntä katoamista, joista yksi tosin viittaa ryöstömurhaan. Ellei viime yö olisi ollut niin vilkas, olisin ollut valmis panemaan nämä kaikki tavanomaisen tilastopiikin nimiin. Kyllähän tämän kokoisessa kaupungissa tapahtuu. Toisaalta en tiedä, ovatko tapaukset vielä edes tässä. Kuka tietää, mitä tälläkin hetkellä on tekeillä. Näillä jutuilla on tapana eskaloitua.

Palaveri jatkui koko iltapäivän. Monenlaisia teorioita käytiin läpi, mukaan lukien ajatus, että tapaukset olisivat maapallon ulkopuolisten olentojen tekemiä. Tällainen ajatus oli poliisikunnan keskuudessa saanut alkunsa siitä, kun amerikkalaisen ufoharrastajan, Harry Bentonin, oli nähty vierailevan muutamaan otteeseen poliisilaitoksella. Salon valotettua muutamin sanoin Bentonin roolia tapahtumissa sisäasianministeriön edustaja totesi varsin painokkaasti, että ufoista tuskin oli kyse, sillä ainakaan Suomen ilmavalvonta ei ollut havainnut mitään poikkeavaa viime aikoina, eikä tähän viittaavaa ollut kuultu naapurimaistakaan. Ministeriön mielestä aiheettomilta ufohuhuilta pitikin ehdottomasti katkaista siivet jo alkuunsa, sillä tällaiset spekulaatiot voisivat aiheuttaa vallitsevassa tilanteessa turhaa pelkoa.

"Siinä se nyt sitten meni", harmitteli Vesa Mononen kuulleessaan ministeriön näin totaalisesti tyrmäävän hienot ufoteoriat. "Nyt menivät jutut uusiksi. Mitä tässä nyt enää voi kirjoittaa? Että pari ihmistä on kadonnut. Eihän se ole mikään uutinen."

Myös patologian asiantuntijoita kuultiin. Heidän mielestään ruumiille tehdyt tutkimukset ja DNA-analyysit eivät olleet paljastaneet mitään, mikä antaisi lisävalaistusta asialle.

Kaiken esitetyn perusteella palaverin loppupäätelmäksi tuli, että mikään näissä tapauksissa ei viitannut yliluonnolliseen puhumattakaan maapallon ulkopuolisesta elämästä. Kaikelle, myös raateluille ja naamiomiehellekin, todennäköisesti olisi olemassa aivan arkipäiväinen selitys, joka paljastuisi, kun tutkimuksia jatkettaisiin.

Samanaikaisesti kun poliisin taktiikkapalaveri myöhään iltapäivällä vihdoin oli päättymässä, saapui erään kaupungin laidalla olevan urheiluhotellin pihaan valkoinen pikkubussi. Siitä nousi neljä urheilullisen näköistä miestä kasseineen ja tavaroineen. Miehet kirjoittautuivat hotelliin ja kertoivat viipyvänsä seudulla muutaman päivän kalastellen ja retkeillen. Hotellin vastaanottovirkailija olisi todennäköisesti hämmästynyt, jos hän olisi tiennyt millaista saalista nämä "kalastajat" toivoivat saavansa.