30. Kansainvälinen selkkaus

Amiraali Frank Shearer istui pyöreän pöydän ääressä eräässä Pentagonin neuvotteluhuoneessa. Häntä vastapäätä istuva Kansallisen Ufotutkimuslaitoksen professori, sivutoiminen CIA:n ufoasiantuntija Bill Ford täytteli juuri piippuaan. Saatuaan sen syttymään ja imaistuaan parit sauhut hän ojensi paksun paperinipun amiraalille ja sanoi:

- Harryn olisi pitänyt ottaa yhteyttä jo eilen. Niin oli sovittu. Emme tiedä missä mies on. Hän oli lähtenyt aikaisin aamulla hotellistaan jonkin seurueen kanssa. Tämän verran olemme saaneet selville. Asiat eivät tunnu olevan niin kuin niiden pitäisi.

- Voidaanko Helsingissä tehdä mitään? Onko siellä...?

- Heillä ei nyt ole irrottaa tähän ketään. Itä teettää niin paljon työtä juuri nyt. Ja koska tämä on erillinen hanke, heidän käyttämisensä ei ehkä olisi järkevääkään.

Amiraali Shearer hypisteli papereitaan.

- Tämä Benton, hän on siis tutkimassa laskeutunutta tunnistamatonta lentävää esinettä - UFO:a?

- Kyllä, hän on erittäin pätevä mies alallaan.

- Miksei hänen mukaansa lähetetty taustavoimia?

Bill Ford vaikutti hieman kiusaantuneelta. Hän vastasi empien:

- Arvasin, että kysytte. Benton on tiedemies, yliopistomies. Hänen toimintatapoihinsa eivät kuulu aseistetut vartijat tai muukaan sotilaallisuus. Hän haluaa toimia mahdollisimman avoimesti. Tiedustelujärjestöämme hän hädin tuskin sietää. Mutta kaikesta huolimatta hän on huippumies alallaan. Siksi olemme käyttäneet hänen palveluksiansa myös silloin kun jokin asia on sivunnut kansallista turvallisuuttamme. Meidän on vain pitänyt joustaa tietyissä periaatteissamme.

Amiraali Shearer ei ollut tottunut mihinkään joustoihin. Hän ajatteli asioista tiukan sotilaallisesti.

- Amerikka ensin, se on ainoa toimintatapani, hän sanoi. - Mutta jos haluatte joustaa asioissa ja käyttää ulkopuolisia tutkijoita tai siviilimiehiä, se on teidän asianne. Kai niissä on hyvätkin puolensa. Mutta kyllä minusta upseeri on aina upseeri, ja voihan hän samalla olla tiedemieskin.

Bill Ford ei ruvennut väittelemään, sillä hän oli itsekin sitä mieltä, että kansallista turvallisuutta koskevien asioiden ei pitäisi kuulua muille kuin sotilaille tai tiedustelujärjestön työntekijöille. Bentonin hän oli kuitenkin tuntenut jo niin kauan, että oli valmis tekemään hänen kohdallaan poikkeuksen. Itse asiassa Bentonista oli vuosien varrella tullut hänen hyvä ystävänsä.

- Voin irrottaa miehiä tarvittavan määrän. He ovat heti käytettävissä, Shearer sanoi. - Voitte käynnistää operaation. Raportointi tavanomaiseen tapaan.

Bill Ford nousi, tervehti amiraalia ja poistui huoneesta. Ei kulunut kuin puolisen tuntia, kun ryhmä hänen valitsemiaan laivaston erikoismiehiä jo oli valmistautumassa yllättävälle Euroopan matkalle. Näille miehille matkassa ei tosin ollut mitään yllättävää, sillä heidän työhönsä kuului valmius lähteä minne tahansa maailmankolkkaan milloin tahansa. Aasia, Afrikka, Lähi-itä, Eurooppa, Suomi - se oli heille yhdentekevää.

Samaan aikaan kun edellä mainittu joukko Yhdysvaltain laivaston rikoissotilaita valmistautui uuteen operaatioon, taisteli neiti Pia Lampenius eräässä Kuopion puistossa tuntematonta sieppaajaansa vastaan. Sieppaaja raahasi häntä pensaiden väliin ja oli jo ehtinyt raadella kappaleen hänen käsivarrestaan. Todettuaan naisten ensimmäisen itsepuolustuskeinon - hysteerisen kiljumisen - tehottomaksi, neiti Lampenius yritti saada rimpuilemalla itsensä vapaaksi hirviön kynsistä. Hän takoi täysin voimin olentoa sen niljakkaan suomuiseen rintaan, mutta tämä mitätön vastarinta tuntui vain huvittavan sitä. Ihmismäisen olennon kurkusta kuului möreää kähinää samalla kun se yhä tiukensi otettaan avuttomasta uhristaan.

Pia Lampeniuksen tilanne näytti kaikkea muuta kuin valoisalta. Ihminen ei kuitenkaan ole kuollut ennen kuin hän on kuollut. Tuntiessaan voimakkaan kuristamisen jo himmentävän tajuntaansa, nuori nakkikauppias muisti viimeisillä tiedostamisen rippeillään kädessään olevan kaasusumuttimen ja painoi saman tien sen liipaisimesta. Onneksi ase sattui olemaan sellaisessa asennossa, että suihkaus kirvelevää kaasua pöllähti suoraan olennon kasvoille.

Suomuinen olento päästi kauhean karjaisun ja jatkoi Pia Lampeniuksen raahaamista. Muutaman sekunnin kuluttua se kuitenkin yllättäen irrotti otteensa ja pudotti uhrinsa maahan. Nuori nainen ei tarvinnut toista tilaisuutta - ja tuskin olisi sitä saanutkaan. Kuoleman uhka antoi hänelle voimia ponkaista uskomattoman nopeasti jaloilleen ja saman tien pakoon. Olento ei yrittänyt seurata häntä vaan jäi paikalleen murisemaan ja hieromaan silmiään.

Hysteerisen kauhun vallassa nuori nainen juoksi puiston halki kunnes päätyi kaupungin keskustorille. Sen laitamilla hän meni suoraan lähimmän paikalla olevan taksin luo ja alkoi selostaa kuljettajalle joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi. Taksinkuljettaja paljoa ymmärtänyt hänen sekavasta puheestaan, mutta tytön lähes irtirevitty, verta valuva käsi kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Taksimies viittasi läheisessä autossa olevan virkatoverin avukseen, ja yhdessä miehet yrittivät sitoa naisen vaurioitunutta käsivartta sideharsolla, jota toinen miehistä kävi noutamassa autonsa ensiapulaukusta. Vamma oli paha, eivätkä miesten toimenpiteet tuottaneet juuri tulosta. Todettuaan lääkärintaitonsa riittämättömiksi ja autettavansa olevan hengenvaarassa, miehet työnsivät hänet taksiauton takapenkille ja lähtivät viemään häntä kovaa kyytiä sairaalaan. Toinen miehistä istui takapenkillä potilaan vieressä. Autoa ajava soitti radiopuhelimellaan sairaalaan, jotta siellä tiedettäisiin olla valmiina.

Mutta valmiina mihin? Kokeneinkaan lääkäri tuskin olisi voinut arvata joutuvansa antamaan ensiapua UFO:n uhrille.